Laillisen ruumiin ongelma?

Maailma on täynnä ihmeellisiä asioita jotka todella hämmästyttävät ja kummastuttavat pientä kulkijaa, jos kohta isompaakin tallustelijaa. Luen nykyään uutimet etupäässä tekstiteeveestä. Aamulla selaan toki nykyään maakunnan ykköslehden. Eilen sieltä sattui silmääni varsin erikoinen juttu joka jäi pyörimään mieleen vähän enemmän kanssa. Päivän mittaan valkeni se, että asian tiimoilta on tullut arimoitua aikaisemminkin, ja joskus isommallakin porukalla. Kyse on ns. ”laillisen ruumiin ongelmasta.” Elikkä siis siitä miten olisi viisainta hoitaa ihmisen biologinen jäämistö.

Ruotsalainen Susanne Wiigh – Mäsak on nimittäin patentoinut maailman-laajuisesti uuden hautausmenetelmän jossa ruumis pakastekuivataan. Kaiken lisäksi menetelmä kuuluu olevan ekologinen. Mutta onko se sittenkään. Varsin jännä juttu nyt kun tuhkaus saavuttaa yhä suurempaa suosiota. Kuumakäsit-telystä kylmäkäsittelyyn siis. Joskus tunin hyvin suurta mielenkiintoa krematorioihin ja pohdin sitä miten ruumis voidaan tuhkata pienimmällä energiamäärällä. Ollessani töissä alkuseurakunnassa (Ensimmäinen työpaikkani pappisvirassa eli Kajaanin seurakunta.) pääsin auttamaan ko. seurakunnan silloista ylipuutarhuria kiperässä tilanteessa kun Paltaniemen hautuumaan Valon kappelin krematorio oli poissa käytöstä uunin rikkoutumisen vuoksi. Eräs ruumis oli ns. huonosti esikäsitelty. Oli sattunut kova posahdus kun patologi unohtanut poistaa sydämentahdistimen tuosta biologisesta jäämistöstä. Krematorion uuni oli ruotsalaista valmistetta joten varaosatkin oli tilattu sieltä. Mutta lähetystä ei vain kuulunut. Meikää pyydettiin avuksi eli soittamaan laitteita valmistavaan firmaan. Tein työtä pyydettyä ja tässä maailmassahan saa melkein mitä tahansa kun vain tarpeeksi nätisti pyytää. Sain hoputettua tilausta kun kuulivat miten paljon oli tuhkauksia jonossa. Suorastaan sanoi naisääni riikinruotsiksi että ”Härregud!” Ja tuota pikaa oli varaosat "redan på väg." Ylipuutarhurin ongelmat olivat väistyneet ja elämä (Vaiko tässä tapauksessa kuolema) palaili pikku hiljaan normaaleihin uomiinsa nälkämaan pääkaupungissa.

Elettiin tammikuun loppua vuonna 2000 jolloin kaikkialla oli valtava hautausruuhka. Psykologisesti varsin jännä juttu että tuo kaikkien aikojen hautauspiikki normaalioloissamme sattui tuohon väärään vuosituhannen vaihteeseen. Vuosituhathan vaihtui oikeasti vasta vuotta myöhemmin! Krematorion uunin posahdus ylitti uutiskynnyksen mutta opetuksesta ei kylläkään viisastuttu. Sama ilmiö näet toistui ainakin pariin otteeseen muuallakin Suomessa!
Mutta tuohon uuteen keksintöön... Ruumis siis laitetaan arkkuun ja tässä vaiheessa se jäähdytetään miinus kahdeksaantoista. Sitten ruumis arkkuineen upotetaan nestemäiseen typpeen jossa päästään lukemaan -196 celssiusta. Lopulta vettä menettänyt syväjäädyke täryytyetään. Jäljelle jää orgaanista pölyä josta voidaan vielä poistaa metallit sun muut lisäaineet. Jäljelle jäänyt pakastekuivattu pöly, noin 25-30 kg, laitetan maissi- ja perunatärkkelyksestä valmistettuun arkkuun joka haudataan alle puolen metrin syvyyteen, jolloin se maatuu noin vuodessa. Väitänpä kuitenkin että tällaisesta käsittelystä tulee varsin suuri ekologinen jalanjälki itsessään... Kuinka suuri? Suurempi kuin tuhkauksessa aivan varmasti. Krematorio-tekniikassakin olisi vielä kehittämisen ja keskittämisen varaa. Mutta laite olisi vallan mielenkintoinen. Käsittääkseni se olisi noin 20 metriä pitkä, ehkä vähän sellaisen pitkän rekkakontin muotoinen ja näköinen. Siinä olisi esijäähdytin, pakastekuivaus-allas, tärytin, metallinerotin ja pakkauskone. Laitetta varten tarvittaisiin pieni halli jossa luonnollisesti olisi myös ohjauspöytä tietokoneineen ja tietysti sosiaalitilat työntekijöille. Siis varsinainen kylmäkrematorio.

Miksei samalla mietitä vieläkin hurjempia hautausmenetelmiä. Mielestäni Susanne Wiigh Mäsakin ajatus lähentelee jonkin sortin pakkomiellettä. Annetaanpa ajatuksen juosta kunnolla. Miten olisi vaikkapa hautaustapa jossa kaikki hävitetään atomeiksi kertaheitolla?! Toki siihen vaaditaan energiaa, mutta ihminenhän on luonnostaan varsin järjetön olento. Rakennetaan vaikkapa geoenergialla ja stratosfääri-kiihdyttimellä toimiva korkeapainepumppu, jolla biologisia jäämistöjä ammutaan ammuksen kaltaisen teräslieriön sisällä lähiavaruuteen maata kiertävälle radalle. Sieltä ne sitten tulisivat tähdenlentoina läpi ilmakehän yläkerrosten palaen tosiaan atomeiksi. Siitä saisi vallan hyvin vajaan minuutin kestävän tähdenlennon ja omaiset voisivat katsella kirjaimellisesti ottaen tuota viimeistä matkaa. Tällaisen hautauksen ongelmana on vain se, että se ei oikein onnistu kesäkuukausina valoisan taivaan vuoksi.
Yhtä kaikki! Pääsisi siinä mainion venyte-laulajamme Kaija Koon taannoisen hitin ”Kuka keksi rakkauden” sanat ”Tähdenlentona luokseni saavuit ja kauniimman teit minun maailmastain...” uuteen uskoon. Voisipa laulaa sanat vaikkapa seuraavasti: ”Tähdenlentona luotamme lähdit ja kauniimman meidän maailmastamme...”

Korkeapainepumppuhan oli yksi natsien salaisista aseista, tosin käyttökelvoton putkien huonon toleranssin vuoksi. Kyse oli pitkän kantaman tykistä joka oli saksalaiselta nimeltään ”Hochdruckspumpe”. Korkeapainepumppu koostui 40 osasta ja siinä oli 28 ruutikammiota pääputken haarakkeissa. Tarkoituksena oli, että ammuksen kulkiessa putkessa nämä panokset laukaistaisiin kukin vuorollaan, niin että ne antaisivat kranaatille lähtönopeudeksi 1371,6 metriä sekunnissa! Laitetta kokeiltiin jopa aivan oikeasti. Aatun tarkoituksena oli moisella aseella, joka tunnettiin myös nimellä V-3, käräytellä lontoolaisten kollageeneja. Jöötin paino olisi ollut tommoiset 150 kiloa. Siis vallan hirmuisen painevaikutuksen aikaansaava korttelipommi jo kerrassaan.

Ajatus geoenergialla toimivasta korkeapainepumpusta ei ole uusi. On nimittäin vakavasti suunniteltu sellaisia vielä rakennettavankin. Niillä ammuttaisiin maatakiertävälle radalle avaruusasemien rakennustarvikkeita hyvinkin huokein kustannuksin, ja ennen kaikkea ekologisesti. Melu vaan olisi kuulemma infernaalinen. Stratosfääri-kiihdytin kuulunee ainakin vielä samaan kategoriaan kuin teleportaatio! Kyse olisi lähinnä kait sitten antimaterialla toimivasta partikkelinsyrjäyttimestä. Siis kyse olisi kalliista, pienikokoisesta, mutta toisaalta ekologisesta rakettimoottorin korvaavasta laitteesta. Kokoluokka lienee sama kuin ensimmäisillä sydämentahdistimilla.

”Laillinen ruumis” terminä on taas varastettu 1970-luvulla valmistuneesta tv-teatterin mainiosta näytelmästä ”Orvar Kleinin laillinen ruumis.” Ei siis mitään uutta auringon alla! Ei, ei sitten vaikka kuinka jotain omaperäistä yrittäisi!
Saapas nähdä miten hurjan jutun saamme huomenpänä lehdestä lukea. Sanotaan, että kaikkia asioita on tarkasteltava ja punnittava tarkasti. Hengellisiäkin on koeteltava. Niihinkin on nykyään vain tuotava ekologinen näkökulma, ennen kaikkea se. Mitäpä tässä muuta voisi sanoa kuin krocodiili Jenaa mukaillen: ”Maailmassa monta on ihmeellistä aasia, ne hämmästyttää kummastuttaa pientä neukkua." Ja jääpä siinä tsuhnillekin omat osansa! Itse asiassa neukkula tuotti valtavan paljon pedagogisesti kestäviä lastenelokuvia sun muuta