Koordinatoorinen manifesti

Koordinaattorista on nimittäin tullut huomaamatta varsinainen muotisana. Se voi hyvinkin myös olla globalisaation ajan muotiammatti. Kordinaattoreita tarvitaan näet joka alalla ja lopulta jokaisessa kulttuurissa. Koordinaattoreiden ajan alkuun kuuluu myös monentyyppiset ”kato-tilat.” Yksi niistä on yhteisten puheenaiheiden kato.

Varmasti kaikki vuonna 1978 ylä-astetta käyneet pojat, ja tietysti myös tytöt, muistanevat Alex Haleyn romaanin pohjalta toteutetun tv-sarja ”Juuret.” Ja erityisesti juuri sen jakson, jossa Kunta Kinte kävi eräänlaista rippikouluun verrattavaa initaatio-leiriä. Kunta tovereineen perehdytettiin heimon vanhaan viisauteen, ja kuuluipa opetustavoitteisiin myös painitaidon alkeet. Leirin huipensi ympärileikkaus. Eräänä talvipäivänä 1978 alkuvuodesta Kuntan ja kumppaneiden initaattorin sanat: ”Fotot esiin” olivat melkein kaikkien suomalaisten poikien huulilla. Tytöt punastelivat, kunnes typertyivät. Opettajien pinna oli katkeamispisteessä, jälki-istuntojakin jaettiin aina Hangosta Tunturi-Lappiin. Vastaavaa antropologista tieto-iskua saa hakemalla hakea. Nykyään tarvitaan noin 9,5 ricterin maanjäristys yhteisen puheenaiheen aikaansaamiseksi tai kaikkien koordinaattorien äiti.

Yhteisten puheenaiheiden kato olisi tietysti helppo laittaa sen paljon puhutun post-modernin vaikutuksen piikkiin: lyhyesti siis ohjelmallisen, lähes käsin kosketeltavan radikaalin moninaisuuden. Post-moderni itsessään kokenee vääjäämättä myös sen, mitä se itse teoreetikkojensa suulla väittää ilmentävän. Lopulta sekin tulee tiensä päätökseen. Lopulta vastaan tulee tietyssä mielessä ideologia-kato; kaikki vanha ja uudempi ovat läsnä. Historia on tietyssä mielessä tullut matkansa päähän, jos sitä koskaan olikaan. Tässäkin tarvittaisiin eri ideologioiden välistä koordninaatiota. Yhteistyö ja suvaitsevaisuus ovat tulleet tiensä päähän.

Post-modernista, joka siten jääkin anarkistiseksi siirtymäkaudeksi, siirrytään seuraavaan, totaalisen immanenssin kauteen. Kauteen, jossa kaikki mahdollinen on läsnä, mutta enää harva voi luoda mielekkään maailmankatsomuksen. Silloin maailmanhistoria kaikkine kuolleiksi luultuine ideologioineen ja oppisuuntineen elää pirstaleina ajassamme. Viimeistään silloin kukaan ei enää hallitse kaikkea. Tarvittaisiin telomeeri-terapiaa, joka mahdollistaisi ihmisille ainakin kahdensadan vuoden toiminnallisen jakson. Ja tietysti miljoonittain hyper-koordinaattoreita.

Ulospääsytie totaalisesta immanenssista on itsessään uusi paradoksi ja mahdottomuus. Miten sitten laajentaa ihmisen kokemusta maailmallisempaan ja arkipäiväisempään suuntaan? Kiistelty palestiinalaissyntyinen teoreetikko ja kirjallisuudentutkija Edward Said on puhunut eräänlaisesta amatööriydestä, erilaisen ja vastakkaisenkin tiedon laaja-alaisesta ja monipuolisesta hallinasta spesialistien ja eksperttien kapean, vaikkakin usein syvän erityistietämyksen sijaan. Ainoastaan hyvin koordinoitu koordinaatiotyö voi pelasta ihmiskunnan.

Edellinen analyysi herättää kysymyksen totalitarismista. Post-modernia seuraava totaalinen immanenssi vaatii verkon, puitteet, joilla se pystyy hallitsemaan. Internet ja televisio-keskeinen media ovat se väline, jolla totalitarismin uusi muoto hallitsee ihmiskuntaa. Eipä tiennyt varsinaisen televisio-toiminnan isä Paul Nipkow mitä laite tuo tullessaan. Ironista muuten; ensimmäinen televisio-laitos, natsi-tv, palveli vuosina 1935-1944 juuri totalitääristä järjestelmää. Kolmannen valtakunnan tuhosta ei pidä kiittää mitään muuta kuin natsien huonoa koordinaatio-kykyä.

Totalitääriset järjestelmät ovat arvoituksellisia. Kukaan ei toisaalta synnytä niitä, eikä niitä viime kädessä kukaan johda. Edes Hitler ja Stalin eivät luoneet ja johtaneet järjestelmiänsä. Molemmat järjestelmät olivat vääjäämättömän kehityksen tuloksia. Jos ihmiskunnan ihanteena olisi tietynlainen terveys (Ja millainenhan tuo tila sitten olisi?), niin totalitarismi eri muotoineen on ihmiskunnan syöpä tai alati muuntautuva virus. Totalitarismiin kuuluu aina itseohjautuva koordinaatio. Siinä juuri totalitaaristen järjestelmien menestyksen salaisuus.

Ja kuka lopulta tietää, ovatko ihmiset pohjimmiltaan huonommassa tilassa kuin he olivat yhteisten puheenaiheiden aikaan tai radiota kuunnellessaan. Mutta puhe digi-ajasta mobilisoi ihmiset. Se ei ainoastaan saa valtaansa. Lopulta, vaikka sen teoreetikot toista väittäisivätkin, se sitoo ja tuhoaa yksilöllisyyden. Se muokkaa ihmisistä helposti muovailtavan kokonaisuuden. Digi-ajalla on myös myyttinsä; perusteleva puhe ja väite: Ihmisen pitäisi saada tehdä sitä, mistä hän on kiinnostunut, ja muka ”kiinnostua” yleensä hänelle sopivista asioista. Varsin vakuuttava myytti. Välikonkluusiona on todettava seuraavaa.

I Totalitarismi on ihmisille ominainen, ehkä jopa useimmille tarpeellinen ja mielekäs olotila.

II Totalitarismi edellyttää puheenaiheiden ja ajattelun hallintaa. Uusimmassa muodossaan se hallitsee viemällä edellytykset yhteisiin puheenaiheisiin.

III Mikään yksittäinen asia ei sinänsä ole sisältö, vaan se syntyy aina vuorovaikutuksesta useamman asian välillä tai useammasta mielipiteestä yhden asian suhteen.

IV Maailmanhistoriaa on mahdotonta ohjata, sitä eivät tee diktaattorit, mediakeisarit tai älymystö.

V Digi-aika ja Internet eivät sinänsä ole pahoja suureita, ainoastaan ne käyttönsä saava totalitarismin uusin muoto, totaalinen immanenssi, tekee niistä kyseenalaisia.

VI Koordinatiolla, jos sitä ohjaa korkea hyveellisyys, voidaan luoda ihmiskunnalle vähintään siedettävä olotila. Koordinaation koordinaatio voi ainoastaan pelastaa meidät kielteiseltä totaali-immanenssilta.

Hyvänen aika; koordinaattorithan voivat olla lääke kaikkiin vaivoihin... Niinpä siis näyttää siltä, että koordinaattorit ovat tulevaisuuden toiveammatti. Tarvitaan tohtori-tason koordinaattoreita, koordinaattori-maistereita, ja tietysti myös opisto-tason koordinaattoreita. On oleva myös itseoppineita koordinaattoreita. Ja tietysti jotkut ovat synnynnäisiä koordinaattoreita. Radiossa tulee olla ympärivuorokauden kaikkea mahdollista koordinoiva kanava, samoin televisiossa. Ja tietysti myös internet on valjastettava koordinoimaan, jos ei muuta niin sitten itseään.

Lähitulevaisuudessa tulemme näkemään siis aivan uudenlaisen ihmistyypin. Heitä on jo ikään kuin airuina monissa organisaatioissa. Tunnusmerkkinä on se, jokainen voi tutkia, että missä vain on tehtäväänsä nähden liian suuri organisaatio niin sieltä löytää paljon koordinaattori-nimikkeellä varustettuja työntekijöitä. Mutta heitähän tullaan tarvitsemaan kaikkialla: kouluissa, kaikissa oppilaitoksissa, hädässä ja yltäkylläisyydessä (Muistakaa, että jo raamatussa on kaikkien koordinaattorien arkkityyppi Joosef.), onnessa ja murheessa, sodassa ja rauhassa, avustustyössä ja negatiivisessa Robin Hood-työssä, ylipäätänsä kaikessa inhimillisessä toiminnassa. Kotonakin tarvitaan tulevaisuudessa koordinaatiota. Katsokaa yhteiskuntahyönteisiä. Ei heillä ole pääomaa, ei mekaanisia laitteita, eivät he talleta rahaa eivätkä optioi, mutta heillä on kaikkea, ja ennen kaikkea tehtäväänsä ja olemukseensa nähden koordinaation koordinaatio. Mitä pienet edellä, sitä isotkin perässä. Suuret tulevat pieniksi ja pienet suuriksi.

Kulttuurin loi aikoinaan se, että ihmisillä oli joutoaikaa. Elintarvikkeita voitiin varastoida, ja oli varaa pitää yllä erikoistuneita kulttuurintuottajia. Tekniikka on nykyään vapauttanut enemmän ihmisiä rasittavasta työstä kuin mikään muu koskaan aiemmin. On tullut koordinaattoreiden maailmanaika, paluuta ei enää ole. Ja kyllähän niin suuri ihmiskunnan palvelija kuin koordinaattori leipänsä on ansainnut. He ovat uuden maailmankauden aatelia, ja heillä tulee olemaan monia etuoikeuksia. Voidaan sitten olla eri mieltä tarpeellisesta koordinaattori-määrästä. Ehkä on liioiteltua sanoa, missä kaksi tai kolme on koolla siellä tarvitaan koordinaattoria. Luontevaa olisi ehkä sellainen taajuus jossa olisi yksi koordinaattori kuuttatoista normaalia ihmistä kohden. Löytöretkien ajan Espanjassa oli sama suhdeluku aatelisia. Yhtälö osoittautui lopulta mahdottomaksi, mutta nythän eletään konsanaan tuottavampia aikoja.

Veikko Vennamo oli sittenkin oikeassa. Suomi oli, ja on edelleen täynnä tekemätöntä työtä. Olisipa hän saanut valtuudet koordinoida asioita myös muissa kuin asutusasioissa. Konsultit ovat menneen maailman toimijoita. Kaikki maailman koordinaattorit yhtykää!

t. industrius